Viime viikon lauantaina Unto osallistui Turussa kissanäyttelyyn. Täytyy tunnustaa, että etukäteen ajatus ei tuntunut houkuttelevalta. Päinvastoin olin sitä mieltä, että kissaparka se siellä naukuu yksin häkissään ja kärsii. Mutta ainakin tällä kertaa kaikki sujui hienosti.
Matkan ajan Unto nukkui autossa ihan tyytyväisenä. Välillä piti ihan kurkata, että onko varmasti kaikki kunnossa kun ollaan niin hiljaa. Meidän perheen aiemmat kissat Olli mukaanlukien, ovat kaikki inhonneet autoilua. Nelli-kissamme onnistui kerran murtautumaan ulos kantokopastaan. Se kaunis pajusta punottu kantokoppa jäikin sitten käyttämättä ja siirryttiin vähän järeämpiin varusteisiin.
Näyttelyssä Unto oli ihan oma itsensä eikä kainostellut turhia. Vein Unton arvosteltavaksi tuomarin pöydälle ja siinä me sitten yhdessä kuunneltiin, mitä mieltä arvon tuomari oli. Arvostelusta emme Unton kanssa mitään ymmärtäneet. Unto keskittyi ihan muihin kiinnostavampiin juttuihin ja minä siihen, että sain kissan pysymään pöydällä, kuten kuvasta näkyy ;) (Kuva Markus Wikström)
Kotiin tultaessa Olli-kissa oli heti ovella meitä vastassa. Ilmeestä päätellen Olli ajatteli, että ai jaa, se kaveri tuli sittenkin takaisin...
Kaiken kaikkiaan näyttely oli ihan positiivinen kokemus.
